Suomen salibandymaailma järkyttyi tammikuussa 2024, kun tuli tieto, että Niklas Laurila, Esport Oilersin ja Tikkurilan Tiikerien rakastettu entinen pelaaja, oli kuollut vain 25-vuotiaana.
Hänen äkillinen poismenonsa järkytti syvästi faneja ja joukkuetovereita.
Tuolloin kuolinsyytä ei vielä julkistettu, mutta myöhemmät lääkärinlausunnot toivat esiin traagisen totuuden.
Ilta-Sanomien mukaan (14.8.2024) kuolinsyyksi vahvistettiin sydänpysähdys, jonka aiheutti geneettinen hypertrofinen kardiomyopatia — sairaus, jossa sydämen vasen kammio paksuuntuu.
Tämä sydänsairaus jää usein havaitsematta ja voi vaikuttaa jopa täysin terveiltä vaikuttaviin nuoriin urheilijoihin.
“Niklas kuoli nukkuessaan tyttöystävänsä vieressä. Hänen sydämensä pysähtyi keskellä yötä,” raportoi IS lääkärintutkimusten perusteella.
Lyhyt mutta lupaava ura katkesi traagisesti
Niklas Laurilan ura salibandykentillä oli täynnä lupausta.
Hän debytoi Suomen Salibandyliigassa – nykyisessä F-Liigassa – Esport Oilersin riveissä, jonne hän siirtyi SSV:n juniorijoukkueesta kaudella 2016–17.
Hän jatkoi peliuraansa Tikkurilan Tiikereissä, jossa hän teki 7 maalia ja 10 syöttöpistettä (yhteensä 17 pistettä) 32 liigapelissä.
Myöhemmin hän pelasi kansainvälisesti Weissenfelsin riveissä Saksassa ja Basel Region joukkueessa Sveitsissä.
Viimeiset kautensa hän pelasi näissä seuroissa ennen paluutaan Suomeen, jossa hän edusti IBK Tarkkanenia 2. divisioonassa.
Seurat kuvasivat häntä pelaajaksi, joka toi iloa niin kentälle kuin sen ulkopuolellekin.
Hänet tunnettiin lempeästä luonteestaan, ja hän asetti aina joukkueen etusijalle oman menestyksensä sijaan.
“Niklas loi ympärilleen positiivista ilmapiiriä ja huolehti aina joukkuetovereistaan,” kirjoitti Esport Oilers kunnianosoituksessaan X:ssä (lähde).
“Niklas muistetaan erityisesti iloisesta luonteestaan ja positiivisesta elämänasenteestaan,”
kirjoitti hänen nykyinen joukkueensa IBK Tarkkanen tunteikkaassa Instagram-julkaisussa (lähde).
Rauhallinen lähtö ilman ennakkovaroituksia
Laurilan kuolema tuli täysin yllättäen. Hänellä ei ollut tiedossa olevia terveysongelmia eikä oireita ennen kuolemaansa.
Hän kuoli rauhallisesti unessaan, kuten Ilta-Sanomat vahvisti.
Ei ollut merkkejä kivusta, rikosepäilyistä tai taustalla olevista sairauksista.
Hiljainen sydänsairaus, joka johti hänen kuolemaansa, on juuri sellainen, joka jää usein huomaamatta ennen kuin on liian myöhäistä.
Myöhemmässä lääkärintutkimuksessa kuolinsyyksi varmistui geneettinen hypertrofinen kardiomyopatia, harvinainen sydänvika, joka on perinnöllinen ja vaikeasti havaittavissa ilman tarkkoja testejä.
Kunnianosoituksia ympäri Eurooppaa
Kunnianosoituksia Niklaksen muistolle saatiin ympäri Eurooppaa – ei ainoastaan Suomesta, vaan myös hänen entisiltä ulkomaalaisseuroiltaan.
Hänen sveitsiläinen seuransa Basel Regio kunnioitti myös hänen muistoaan julkaisuilla sosiaalisessa mediassa.
Laurila muistettiin hänen tyylikkyydestään kentällä ja lempeästä luonteestaan pukuhuoneessa.
“Hänen herrasmiesmäinen pelityylinsä, jossa hän valitsi syötön laukauksen sijaan, on jäänyt monien mieleen,”
IBK Tarkkanenin kunnianosoitus jatkui Instagramissa (lähde).
26. ja 27. tammikuuta järjestettiin muistohetkiä Esport Oilersin ja IBK Tarkkanenin otteluiden yhteydessä, joissa pidettiin hiljaisia hetkiä.
Nämä hetket osoittivat, kuinka syvä kunnioitus Laurilaa kohtaan vallitsi salibandy-yhteisössä.
Ei tutkintaa – kuolinsyy vahvistettu
Koska lääkärintodistukset vahvistivat kuolinsyyn, poliisitutkintaa ei avattu.
Tapaukseen ei liittynyt mitään epäilyttävää, ja kaikki viittasi luonnolliseen ja äkilliseen kuolemaan, joka johtui harvinaisesta ja diagnosoimattomasta sydänsairaudesta.
Myrkkytestejä ei ollut tarpeen tehdä, eikä suomalaisessa mediassa esiintynyt huhuja tai virheellisiä väitteitä — se auttoi Laurilan perhettä ja joukkuetovereita suremaan rauhassa.
Herätys urheilumaailmalle
Laurilan traaginen kuolema on herättänyt hiljaista keskustelua suomalaisten urheilujoukkueiden ja terveysasiantuntijoiden keskuudessa sydäntutkimusten tärkeydestä nuorilla urheilijoilla.
Vaikka hypertrofista kardiomyopatiaa on vaikea havaita, varhainen diagnoosi voi estää vastaavia tragedioita tulevaisuudessa.
Lopuksi
Niklas Laurilan kuolema ei ollut vain lahjakkaan pelaajan menetys — se oli myös hyvän joukkuetoverin, rakastetun ystävän ja valoisan ihmisen poismeno.
Vaikka hänen uransa jäi lyhyeksi, hänen muistonsa elää edelleen Suomen salibandykentillä ja ystävien sydämissä.
Yhteisö muistaa hänet edelleen ei sen vuoksi, miten hän kuoli, vaan miten hän eli — energialla, ystävällisyydellä ja hiljaisella vahvuudella.
