Pekka-Eric Auvinen oli 18-vuotias opiskelija Jokelan koulukeskuksessa, joka toteutti Suomen ensimmäisen nykyaikaisen koulusurman 7. marraskuuta 2007 Tuusulassa. Hän kuoli samana iltana itse aiheutettuun ampumahaavaan Töölön sairaalassa Helsingissä. Hänellä ei ollut puolisoa, ei lapsia, ja hän asui tuolloin vanhempiensa ja nuoremman veljensä kanssa Jokelassa.
Lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin hänellä ei ole mitään jatkuvaa oikeudellista tai henkilökohtaista asemaa. Sen sijaan hänen nimensä liittyy yhä kansallisiin keskusteluihin kouluturvallisuudesta, nuorten radikalisoitumisesta ja ampuma-aseiden sääntelystä Suomessa.
Joka vuosi 7. marraskuuta Tuusulassa järjestetään hiljaisia muistotilaisuuksia kahdeksan uhrin kunniaksi. Jokelan koulukeskus toimii edelleen vahvistetuilla kriisiprotokollilla ja laajennetuilla opiskeluhuollon ohjelmilla, jotka otettiin käyttöön vuoden 2009 tutkintalautakunnan suositusten jälkeen.
Jokelan koulun hyökkäys
Ampuminen alkoi kello 11.42 aamupäivällä Jokelan koulukeskuksessa, joka on yhdistetty yläkoulu ja lukio, jossa on noin 500 oppilasta ja 50 henkilökunnan jäsentä.
Muutamassa minuutissa laukaukset kaikuivat käytävillä. Aluksi osa oppilaista ei ymmärtänyt, mitä tapahtui. Yksi hätäpuhelu kello 11.43 kuvasi mahdollista ”kaatumista”. Pian kävi selväksi, että rakennuksessa oli aseistautunut henkilö.
Rehtori Helena Kalmi teki kuulutuksen kello 11.47 ja määräsi oppilaat lukitsemaan itsensä luokkahuoneisiin.
Poliisi saapui paikalle kello 11.55. Erikoisjoukko ”Karhu”, joka harjoitteli lähistöllä, saapui koululle noin kello 12.30.
Kello 13.53 poliisit löysivät Auvinenin vessasta itse aiheutetun ampumahaavan kanssa. Hänet kuljetettiin Töölön sairaalaan ja hän kuoli kello 22.15 samana iltana.
Yhteensä yhdeksän ihmistä kuoli, mukaan lukien tekijä. Kahdeksan uhria oli oppilaita ja henkilökunnan jäseniä.
Uhrit
Surmansa saivat:
Ville Heinonen, 16
Mikko Hiltunen, 17
Mika Pulkkinen, 17
Sameli Nurmi, 17
Ari Palsanen, 18
Hanna Kinnunen, 25
Sirkka Kaarakka, 43, koulun terveydenhoitaja
Helena Kalmi, 61, rehtori
Kaksitoista muuta loukkaantui, useimmat rikkinäisestä lasista. Yksi oppilas sai luodin varpaaseensa mutta selvisi hengissä.
Kuka oli ampuja?
Pekka-Eric Auvinen syntyi 4. kesäkuuta 1989 Tuusulassa. Opettajat kuvasivat häntä keskimääräistä paremmaksi oppilaaksi, joka oli hiljainen ja pysytteli usein omissa oloissaan.
Keskusrikospoliisin mukaan hänellä ei ollut rikosrekisteriä. Hän valmistautui ylioppilaskirjoituksiin keväällä 2008.
Eräs opettaja kuvasi häntä myöhemmin poliittisesti radikaaliksi ja sekä äärivasemmistosta että äärioikeistosta kiinnostuneeksi. Hänen tiedettiin myös olevan syvästi kiinnostunut historiasta.
Helsingin Sanomien toimittaja kirjoitti, että hän vaikutti yksinäiseltä mutta hänellä oli paljon verkkokontakteja ympäri maailmaa.
Nykyään hänen tapaustaan tutkitaan kriminologian kursseilla ja poliisikoulutuksessa Suomessa esimerkkinä varoitusmerkeistä, verkkoradikalisoitumisen malleista ja ennaltaehkäisyn epäonnistumisista.
Verkkotoiminta ennen hyökkäystä
Kuukausina ennen ampumista Auvinen julkaisi videoita verkossa nimillä ”Sturmgeist89” ja ”NaturalSelector89”.
Hän latasi materiaalia, joka viittasi aiempiin koulusurmiin ja väkivaltaisiin tapahtumiin ulkomailla. Hän julkaisi myös manifestin verkossa vähän ennen hyökkäystä.
Hänen viimeinen videonsa oli nimeltään ”Jokela High School Massacre – 11/7/2007.” Kaikki videot poistettiin myöhemmin samana iltapäivänä.
Poliisin mukaan hän oli ladannut hyökkäykseen liittyvää materiaalia noin 30 minuuttia ennen teon toteuttamista.
Yhdysvaltalainen YouTube-käyttäjä nimeltä ”TheAmazingAthiest” oli jo kuukausia aiemmin varoittanut julkisesti väkivaltaisesta sisällöstä YouTubessa ja kehottanut viranomaisia tutkimaan tiettyjä tilejä, mukaan lukien Auvinenin.
Myöhempinä vuosina suomalaiset viranomaiset ovat viitanneet säännöllisesti Jokelan tapaukseen arvioidessaan verkkouhkien seurantajärjestelmiä ja kehittäessään ilmoituskanavia huolestuttavasta digitaalisesta käyttäytymisestä.
Varoitusmerkit ja suunnittelu
Poliisi kertoi myöhemmin, että Auvinen oli suunnitellut aseellista hyökkäystä maaliskuusta 2007 lähtien. Hän kutsui sitä nimellä ”Operation Mainstrike”.
Hän hankki laillisesti ampuma-aseen hankintaluvan 19. lokakuuta 2007 .22-kaliiperiseen SIG Sauer Mosquito -pistooliin. Hänellä ei ollut mitään merkintää, joka olisi estänyt luvan saamisen.
Tutkijat totesivat hänen ampuneen vähintään 76 laukausta ja kantaneen 500 patruunaa.
Psykologi arvioi myöhemmin mahdollisiksi motiiveiksi pitkäaikaisen koulukiusaamisen, sosiaalisen eristäytymisen, verkkosuhteen päättymisen ja radikaalin ideologisen ajattelun.
Hän ei ollut teon hetkellä alkoholin tai huumeiden vaikutuksen alaisena.
Tragedia johti myöhemmin tiiviimpään yhteistyöhön koulujen, terveyspalveluiden ja poliisin välillä varoitusmerkkien tunnistamiseksi ennen väkivallan tapahtumista.
Perhe ja haastattelu
Vuosi tragedian jälkeen Auvinenin vanhemmat antoivat haastattelun MTV3:n 45 minuuttia -ohjelmaan.
He sanoivat haluavansa puhua julkisesti estääkseen tulevaa nuorten väkivaltaa. Ohjelma keräsi huippuyleisön, 1,24 miljoonaa katsojaa.
He kertoivat hakeneensa apua poikansa ahdistus- ja paniikkioireisiin ennen ampumista.
Reaktiot Suomessa
Silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti surunvalittelunsa uhrien perheille.
Pääministeri Matti Vanhanen sanoi hallituksen tiedotustilaisuudessa:
”Tämä on tragedia, joka on järkyttänyt koko kansakuntaa.”
Eduskunta piti hiljaisen hetken. Liput olivat puolitangossa koko Suomessa 8. marraskuuta 2007.
Kirkot järjestivät muistotilaisuuksia ympäri maata.
Kansainväliset johtajat, mukaan lukien Ruotsin ja Norjan kuninkaat sekä Euroopan komission puheenjohtaja, esittivät surunvalittelunsa.
Median kritiikki tragedian jälkeen
Jokelan nuoret julkaisivat myöhemmin avoimen kirjeen, jossa he arvostelivat median toimintaa hyökkäyksen jälkeen.
He sanoivat, että omaisia oli seurattu ja painostettu haastatteluihin.
Maaliskuussa 2008 Julkisen sanan neuvosto katsoi, että Iltalehti ja 7 päivää olivat rikkoneet tekijän lähipiirin yksityisyyden suojaa.
Professori Jukka Kemppinen kokosi myöhemmin opiskelijoiden kertomuksia toimittajista, jotka esiintyivät kriisityöntekijöinä.
Jokelan jälkeen monet toimitukset, mukaan lukien Yle, vahvistivat eettisiä ohjeita traumaattisten tapahtumien raportointiin.
Selviytyneet ja omaiset ovat sittemmin osallistuneet dokumentteihin ja paneelikeskusteluihin median etiikasta ja trauman käsittelystä korostaen muistamista ja ennaltaehkäisyä tekijään keskittymisen sijaan.
Lainsäädännön muutokset Suomessa
Jokelan ampuminen johti merkittäviin uudistuksiin:
Tiukemmat käsiaselupasäännöt
20 vuoden ikäraja käsiaseluville
Kahden vuoden aktiivinen harrastuneisuus ennen luvan myöntämistä
Poliisin haastattelut hakijoille
Henkirikoksen valmistelun kriminalisointi (2013)
Valtion tutkintalautakunta julkaisi vuonna 2009 13 suositusta, jotka koskivat opiskeluhuoltoa, kiusaamisen ehkäisyä, ampuma-aseiden valvontaa, internetin moderointia ja kriisiviestintää.
Nämä uudistukset ovat edelleen voimassa. Suomalaiset viranomaiset viittaavat yhä Jokelaan arvioidessaan aselupakäytäntöjä, nuorten mielenterveyden tukitoimia ja viranomaisten välistä yhteistyötä.
Jäljittelyuhkaukset
Jokelan jälkeen kuukausina eri puolilla Suomea raportoitiin vähintään 70 koulua koskevaa uhkausta.
Poliisi tutki virallisesti 26 tapausta.
Tragediaa käsiteltiin myöhemmin myös vuoden 2008 Kauhajoen koulusurman yhteydessä.
Lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin Jokelan pysyvä vaikutus näkyy lainsäädännön muutoksissa, kouluturvallisuuden kehittämisessä ja jatkuvassa kansallisessa pohdinnassa siitä, miten varoitusmerkit voidaan tunnistaa ennen väkivallan tapahtumista.
Selviytyneiden ääni
Kymmenen vuotta hyökkäyksen jälkeen Jani, joka menetti veljensä Arin, puhui ruotsalaisessa radio-ohjelmassa P3 Dokumentär.
Hän sanoi:
”Kun joku lähtee elämästäsi, tuntuu kuin jotain puuttuisi. Osa on revitty pois väkisin.”
Hän kuvasi odottaneensa lukittuna luokkahuoneessa kolmen tunnin ajan ennen evakuointia.
