Näyttelijä ja kirjailija Antti Holma, yksi Suomen rakastetuimmista viihdyttäjistä, syntyi 6. joulukuuta 1982 Helsingissä. Hänen vanhempansa ovat Eero Holma, luterilainen pappi, ja Jaana Holma, uskonnonopettaja ja seurakuntavaikuttaja.
Pariskunta kasvatti Antin ja hänen neljä nuorempaa sisartaan ensin Sonkajärvellä, ja myöhemmin he asettuivat Lapualle, missä he nyt asuvat yhdessä Eeron vanhassa sukutalossa.
Antti on yhä läheinen vanhempiensa kanssa ja kertoo usein, että hänen itsevarmuutensa ja huumorintajunsa kumpuavat suoraan heiltä.
Antti on monissa haastatteluissaan kertonut, että hänen isänsä Eero ja äitinsä Jaana antoivat hänelle ”vapaan kodin, jossa naurettiin paljon”.
Hänen isänsä Eero työskenteli vuosikymmeniä luterilaisena pappina Isonkyrön seurakunnassa Lapuan hiippakunnassa ja toimi myös pappisasessorina, piispan hengellisenä ja hallinnollisena neuvonantajana.
Antti on kuvannut häntä ”körttipappina parhaassa mielessä – nöyränä, uteliaana ja tuomitsemattomana.” Vanhimpana lapsena suuressa perheessä Antti ihaili isänsä rauhallisuutta ja vastuuntuntoa. Vaikka Eero oli pappi, hän ei koskaan painostanut poikaansa seuraamaan samaa tietä.
”Isä halusi ottaa vielä vähemmän kantaa valintoihini. Hänen mielestään tärkeintä on, että me lapset olemme onnellisia,”
— kertoi Antti Holma Eeva-lehden haastattelussa.
Eero Holma tunnetaan kirkon piirissä pitkästä, vakaasta palveluksestaan ja hiljaisesta johtajuudestaan.
Hänen roolinsa pappisasessorina teki hänestä osan Lapuan hiippakunnan hallintoa, jossa hän oli mukana ohjaamassa sekä hengellistä että hallinnollista työtä.
Kollegat kuvailevat häntä harkitsevaksi, myötätuntoiseksi ja avarakatseisemmaksi kuin mitä konservatiivisesta Lapuan seudusta usein oletetaan.
Vaikka hänen nimensä esiintyy kirkollisissa julkaisuissa, Eero on aina karttanut julkisuutta ja elänyt vaatimattomasti perheensä kanssa.
Antin äiti Jaana Holma työskenteli uskonnonopettajana Lapuan lukiossa ja tuli tunnetuksi paikallisesti lämpimästä huumoristaan.
Entiset oppilaat muistelevat häntä helposti lähestyttävänä ja oikeudenmukaisena opettajana, joka osasi puhua uskosta ja elämästä yhtä rehellisesti.
Myöhemmin Jaana lähti mukaan seurakuntapolitiikkaan ja valittiin Lapuan tuomiokirkkoseurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi.
Siinä tehtävässä hän vaikutti seurakunnan päätöksiin, erityisesti vuoden 2017 tasa-arvoisen avioliiton kansallisen keskustelun aikana.
Tuona vuonna Lapuan seurakunta nousi hetkeksi valtakunnallisiin otsikoihin kieltäydyttyään rukoilemasta samaa sukupuolta olevan parin puolesta.
Jaana oli niiden johtohahmojen joukossa, jotka ajoivat muutosta seurakunnan sisällä.
Hän oli mukana löytämässä kompromissia, jonka myötä samaa sukupuolta olevien parien nimet voitiin mainita esirukouksissa piispojen ohjeiden mukaisesti.
”Kirkossa puolustan nuoria – yritän näyttää, että usko voi merkitä myös hyväksyntää ja kunnioitusta,”
— sanoi Jaana Holma paikallisessa haastattelussa, kun häntä kysyttiin päätöksestä.
Hänen kantansa sai hiljaista tukea ympäri Suomea, eikä vähiten siksi, että hänen poikansa Antti oli tuolloin jo yksi maan näkyvimmistä avoimesti homoista taiteilijoista.
Monien suomalaisten silmissä äiti ja poika edustivat kahta sukupolvea, jotka jatkoivat samaa avoimuuden viestiä – toinen kirkon sisällä ja toinen taiteen kautta.
Antti on toistuvasti korostanut, ettei papin ja uskonnonopettajan poikana kasvaminen tarkoittanut tiukkaa tai ilotonta lapsuutta.
Päinvastoin, hän kuvailee molempia vanhempiaan älykkäiksi ja vapaamielisiksi.
”Vanhempani ovat maailman humoristisimmat ihmiset,”
— sanoi Antti eräässä Helsingin Sanomien haastattelussa.
Perheen muutto Helsingistä Sonkajärvelle, kun Antti oli nelivuotias, toi hänelle läheisen suhteen maaseudun arkeen.
Lapsuus täyttyi harrastuskerhoista, teatteriharjoituksista ja luovista projekteista. Hän osallistui koulun näytelmiin, savityöpajoihin ja kuoroon – aina vanhempiensa rohkaisemana.
”Koska meitä oli niin monta, vanhemmillani ei ollut aikaa puuttua jokaiseen pikkuasiaan,” hän on naurahtanut Me Naiset -lehden haastattelussa, muistellen, miten itsenäisyys tuli osaksi kasvatusta.
Kun Antti kertoi kaksikymppisenä perheelleen homoseksuaalisuudestaan, heidän reaktionsa oli täysin hyväksyvä.
Äidin vastaus on jäänyt yhdeksi tunnetuimmista lainauksista hänen haastatteluistaan.
”Äiti sanoi: ’No entä sitten? Tiesin sen jo, kun olit kolme.’”
— kertoi Antti Eeva-lehdessä nauraen.
Antti uskoo, että juuri tuo avoimuus antoi hänelle rohkeuden elää rehellisesti myös julkisuudessa.
Useissa podcasteissaan ja haastatteluissaan – kuten Auta Antti ja Antin koulu – hän on kertonut, että hänen itsevarmuutensa ja tasapainonsa tulevat suoraan vanhempien esimerkistä.
Heidän rauhallinen ja suvaitsevainen elämänasenteensa opetti häntä olemaan tuomitsematta ja hyväksymään elämän sellaisena kuin se on.
Molemmat vanhemmat elävät edelleen rauhallisesti Lapualla Eeron eläkkeelle jäämisen jälkeen, pysyen aktiivisina paikallisessa seurakunnassa ja yhteisössä.
Antti vierailee heidän luonaan säännöllisesti, etenkin pitkien ulkomaankeikkojen välissä.
Hän on sanonut, että Lapuan kodin ovesta sisään astuminen ”tuntuu yhä siltä kuin astuisi rauhaan”.
Antti Holman tarina alkaa usein näyttämöiltä, kameroista ja hänen terävästä huumoristaan – mutta menestyksen taustalla seisovat Eero ja Jaana Holma, kaksi syvästi suomalaista vanhempaa, jotka rakensivat poikansa rohkeuden lempeydellä, vapaudella ja horjumattomalla rakkaudella.
