Suomalainen näyttelijä Eija Vilpas, 68, tunnetaan nykyään rauhallisesta ja arkeen keskittyvästä elämästä Espoossa sen jälkeen, kun hän jäi eläkkeelle Helsingin kaupunginteatterista viime vuonna.
Hän jatkaa freelancerina tv-sarjassa Koskinen, osallistuu kulttuuriprojekteihin ja nauttii elämästä aikuisten lastensa ja yhden lapsenlapsensa lähellä.
Hän on tällä hetkellä sinkku ja keskittyy päivittäisiin rutiineihinsa, luoviin projekteihinsa ja perhesuhteisiinsa.
Varhaiset vuodet Tuusulassa
Eija Annikki Vilpas syntyi 17. heinäkuuta 1957 Tuusulassa. Hän kasvoi Kellokosken kylässä, jossa hän asui elämänsä ensimmäiset kaksikymmentä vuotta.
Hänen isänsä Matti työskenteli kuljetusyrittäjänä, ja äiti Kirsti toimi sairaala-apulaisena ja myöhemmin osastonhoitajana Ohkolan sairaalassa. Hän on kolmilapsisen perheen esikoinen.
Lapsuudenkoti oli avoin kaikille, täynnä vieraita, viikoittaista leivontaa ja vahvoja karjalaisia perinteitä, jotka olivat periytyneet hänen äidiltään, joka oli evakuoitu Viipurin alueelta sodan aikana.
Eija kyseli usein elämästä menneinä aikoina, ja hänen kiinnostuksensa sukuhistoriaan muodostui myöhemmin tärkeäksi osaksi hänen identiteettiään.
Karjalaiset juuret ja perheen historia
Eija on kertonut haastatteluissa äitinsä evakkotarinaa ja sen vaikutusta perheeseen.
Hänen isoisänsä kaatui talvisodassa Summassa, ja perheen koti Hiivaniemessä paloi taistelujen aikana.
Eija on käynyt äitinsä ja sukulaistensa kanssa katsomassa kodin raunioita.
Puhuessaan äitinsä muistoista hän sanoi:
“Äitini kertoi minulle, että sota muutti kaiken, aivan kaiken.”
— Eija Vilpas vuoden 2025 haastattelussa
Hänen karjalainen taustansa näkyy edelleen hänen työssään.
Hän on käyttänyt karjalaisia kansallispukuja esiintymisissä, esittänyt hahmoja karjalaisella murteella ja ohjannut evakkotarinoihin liittyviä näytelmiä.
Vuonna 2025 hän liittyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tukemaan karjalaiseen kulttuuriperinteen tallennusprojektiin, jossa hän auttoi tallentamaan ikääntyneiden evakoiden kertomuksia.
Opinnot ja tie näyttelijäksi
Vilpas valmistui lukiosta yllään vanhemmiltaan lahjaksi saatu Antrean kansallispuku.
Hän opiskeli ensin opettajaksi ja suoritti opettajankoulutuksen ennen kuin haki Teatterikorkeakouluun.
Hän valmistui teatteritaiteen maisteriksi vuonna 1987.
Hänen ikoninen hahmonsa Pirjo “Pirre” Kaasinen oli alun perin hänen opinnäytetyöroolinsa, josta tuli myöhemmin yksi Suomen tunnetuimmista komediahahmoista.
Nousu valtakunnalliseen maineeseen
Vilpas tuli suomalaisille tutuksi 1980-luvun alussa rooleilla elokuvissa Liar (1981), Arvottomat (1982) ja Älä itke Iines (1987).
Hänestä tuli koko kansan tuntema vuonna 1986, kun komediasarja Fakta homma sai ensi-iltansa.
Sarjaa seurasi elokuvaversio vuonna 1987 sekä uudet kaudet vuosina 1996–1998.
Riitta Havukaisen kanssa esitetty Pirre ja Hansu -kaksikko nousi kulttuuri-ilmiöksi, jonka suomalaiset muistavat edelleen.
Ylen radiohaastattelussa Havukaisen kanssa hän vitsaili:
“Pirre ja Hansu ovat osa meidän verenkiertoamme.”
— Eija Vilpas Yle Puheella
1990-luvun televisiotyö
Yhteistyö näyttelijä Hannele Laurin ja ohjaaja Inkeri Pilkaman kanssa Vesku Show -ohjelmassa johti kolmeen menestyssarjaan:
- Hynttyyt yhteen (1991–1995)
- Herkku & Partanen (1995–1996)
- Liljankukka (1997)
Sarjan Hynttyyt yhteen hahmo Vappu Nieminen nousi Vilppaan toiseksi suureksi läpimurroksi. 2000-luvulla hän palasi televisioon sarjassa Paavo ja Raili, jossa hän näytteli Lasse Karkjärjen kanssa ja kirjoitti käsikirjoitukset Ritva Holmbergin kanssa.
Lähes 40 vuotta näyttämöllä
Vilpas liittyi Helsingin kaupunginteatteriin vuonna 1988, ja hän kutsui sitä ensimmäiseksi ja viimeiseksi vakituiseksi työpaikakseen.
Hän esiintyi lukemattomissa tuotannoissa draamoista musikaaleihin ja monologeihin.
Eläkkeelle hän jäi vuonna 2023, mikä päätti lähes nelikymmenvuotisen luvun.
Puhuessaan pitkään uraansa hän sanoi:
“Vakituinen paikka kaupunginteatterissa merkitsi sitä, että siellä oltiin loppuun saakka.”
— Eija Vilpas MTV:n Huomenta Suomessa
Hän jatkaa edelleen freelancetyötä, kiertää näytelmillä ja esiintyy tv-sarjassa Koskinen.
Ääniroolit uusille sukupolville
Vilpas tunnetaan myös äänirooleistaan. Hänen tunnetuimpiinsa kuuluvat:
- Marge Simpson elokuvassa The Simpsons Movie
- Lehmä Maggie elokuvassa Home on the Range
- Roolit elokuvissa Happy Feet, Brave, Monsters University, Sikki Sokki ja Lotta ystäväni
Vuoden 2025 lopulla hän ääninäytteli mummohahmon Ylen lasten kuunnelmasarjassa “Tarinat Tunturista.”
Elokuvatyö neljällä vuosikymmenellä
Hänen elokuvarooleihinsa kuuluvat mm.:
- Arvottomat (1982)
- Ursula (1986)
- Älä itke Iines (1987)
- Pelon maantiede (2000)
- Täällä Pohjantähden alla (2009)
- Road to the North (2012)
- Hevisaurus-elokuva (2015)
Hän esiintyi myös useissa Vääpeli Körmy -elokuvissa 1990-luvulla.
Palkinnot ja kansallinen tunnustus
Uran aikana Vilpas on saanut useita merkittäviä tunnustuksia:
- Venla-kunniakirja (1990)
- Telvis-palkinnot (1989–1994)
- Vuoden viihdetaiteilija (1992)
- Pro Finlandia -mitali (2019)
- Pro Carelia -ansiomerkki (2020)
Perhe-elämä ja koti Espoossa
Vilpas oli aiemmin naimisissa näyttelijä Ville Virtasen kanssa. Heillä on kolme aikuista lasta:
- Sinna (1987), näytelmäkirjailija ja dramaturgi
- Daniel (1992), näyttelijä
- Valdemar (1992), näyttelijä ja valosuunnittelija
Hänellä on yksi lapsenlapsi ja hän on asunut Espoossa vuodesta 2017 alkaen. Aiemmin hän asui Helsingin Sepänkadulla ja Kumpulassa.
Vilpas kuuluu ortodoksiseen kirkkoon ja viettää usein pääsiäistä Valamon luostarissa.
UNICEF-työ ja aktivismi
Vilpas on ollut UNICEF Suomen hyvän tahdon lähettiläs vuodesta 1993 ja on toiminut useissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa.
Hän on tukenut myös Greenpeacea erityisesti ympäristönsuojelussa.
Puhuessaan sodan keskellä elävistä lapsista hän sanoi:
“Kun näen puolustuskyvyttömiä lapsia, tunnen tarvetta toimia enkä vain surra.”
— Eija Vilpas vuoden 2025 haastattelussa
Elämä eläkkeen jälkeen
Eläkkeelle jääminen muutti hänen päivänsä täysin. Enää ei ole aamuharjoituksia ja iltanäytöksiä, vaan rytmi on rauhallinen ja itse ohjattu — nukkumaan kymmeneltä, herätys seitsemältä ja arjen pienistä hetkistä nauttimista.
Hän kuvailee itseään “arki-ihmiseksi”, joka saa iloa perunoiden kuorimisesta, iltapäiväkahvista ja koiralenkeistä.
Hän asuu lemmikkiensä kanssa, joihin kuuluu kaksi koiraa ja kissa.
ET-lehden haastattelussa hän kertoi:
“Vaikka olet liikkeessä, voit silti nauttia pienistä hetkistä.”
— Eija Vilpas ET-lehdelle
Terveys ja viimeaikainen leikkaus
Talvella 2024–2025 Vilpas kävi läpi laajan tekonivelleikkauksen polvivamman ja vuosien rustovaurioiden vuoksi.
Hän kertoi ET Terveydelle:
“Leikkaus oli iso, mutta kuinka ihanaa onkaan, että kipu on poissa.”
— Eija Vilpas ET Terveydelle
Kuntoutus onnistui hyvin, ja hän kävelee nyt ilman ongelmia.
Nykyinen arki
Vuoden 2025 lopulla Vilpas elää edelleen rauhallista ja tasapainoista elämää Espoossa.
Hän yhdistää valikoituja luovia töitä perheaikaan, hyväntekeväisyyteen ja kulttuuriprojekteihin.
Hän esiintyy Koskisen neljännellä kaudella vierailevana tähdellä ja kirjoittaa silloin tällöin kolumneja ET-lehteen aiheista kuten ikääntyminen, ystävällisyys ja arjen rohkeus.
Kolumnit keräävät vahvoja verkkoreaktioita.
Ystävien mukaan hän aloittaa aamunsa koiralenkillä Nuuksion kansallispuiston läheisyydessä ja viettää iltapäivänsä lukien suomalaista runoutta tai hoitaen parvekepuutarhaansa.
Vaikka hän on enimmäkseen poissa julkisuudesta, hän on vihjannut työskentelevänsä muistelmahenkisen monologinäytelmän parissa, joka käsittelee hänen 40-vuotista uraansa ja Kellokosken juuriaan.
Hänen viimeaikaiset haastattelunsa kuvaavat naista, joka nauttii yksinkertaisuudesta mutta pysyy hiljaisesti luovana — arvostettu taiteilija, joka liikkuu omassa tahdissaan, pysyy lähellä luontoa ja on syvästi yhteydessä Suomen kulttuurielämään.
