Eve Hietamies, 61, on yksi Suomen luetuimmista nykykirjailijoista ja pitkän linjan toimittaja, joka palauttaa nyt hitaasti luovaa rytmiään haastavan aivoinfarktin ja avosydänleikkauksen jälkeen.
Hän elää rauhallista, jäsenneltyä arkea Mellunmäessä brittiläisen aviomiehensä Alan Mundayn ja heidän 17-vuotiaan poikansa Christopherin kanssa, joka aloitti hiljattain lukion.
Varhaiset vuodet
Eve Hietamies syntyi 14. lokakuuta 1964 Lappeenrannassa ja vietti lapsuutensa tarinankerronnan ympäröimänä.
Hänen vanhempansa olivat suomalaisen kulttuurin keskeisiä nimiä: kirjailija Laila Hirvisaari ja viihdetoimittaja ja kirjailija Heikki Hietamies.
Perhe muutti Helsinkiin vuonna 1974. Julkisuuden henkilöiden lapsena kasvaminen toi näkyvyyttä ja painetta, ja hän on kuvaillut kouluvuosiaan levottomiksi ja haastaviksi.
Tie kirjoittamiseen
Hietamies alkoi kirjoittaa varhain, rohkaistuneena kotinsa kirjoista ja kirjoituskoneesta.
Hänen esikoisromaaninsa Tomorrow Will Be Better ilmestyi vuonna 1986 ja sai laajaa kiitosta.
Mother’s Day Girl seurasi vuonna 1987, ja myöhemmät romaanit kuvasivat nuoria kaupunkilaisnaisia, vaikeita ihmissuhteita ja arjen mustaa huumoria.
1990-luvulla hän suuntautui myös televisioon ja käsikirjoitti useita suomalaisia draamasarjoja.
Hän työskenteli isänsä kanssa sarjoissa Kovaa maata (1994) ja Sydän toivoa täynnä (1997–1999) ja myöhemmin äitinsä kanssa sarjoissa Kirje isältä (2003) ja Tauno Tukevan sota (2010).
Läpimurtokirjat
Merkittävä käänne tuli vuonna 2010 romaanilla Yösyöttö, joka kertoi yksinhuoltaja Antti Pasasesta ja vauva Paavosta.
Kirjasta tuli valtakunnallinen menestys, ja siitä tehtiin elokuvasovitus vuonna 2017, ohjaajana Marja Pyykkö.
Sarja jatkui kirjoilla Tarhapäivä (2012), Hammaskeiju (2017), Numeroruuhka (2022) ja tuoreimmalla Hupparizombi (2025).
Podcastissa Puhutaan kuolemasta Hietamies kertoi, että hänen omat kokemuksensa kymmenestä keskenmenosta ovat muokanneet syvästi tapaa, jolla hän kirjoittaa perheestä, haavoittuvuudesta ja selviytymisestä.
Hietamies podcastissa:
“Minulla oli vähintään kymmenen keskenmenoa ennen poikani syntymää. Se vaikutti kaikkeen siihen, miten kirjoitan ja miten näen elämän.”
Hänen uusin romaaninsa Hupparizombi — julkaistu keväällä 2025 — nousi valtakunnalliseksi bestselleriksi.
Menestyksen jälkeen Hietamies alkoi hahmotella uutta itsenäistä romaania, ensimmäistä teostaan Antti ja Paavo Pasasen sarjan ulkopuolella yli kymmeneen vuoteen.
Vuosikymmenet journalismina
Kirjoittamisen ohella Hietamies työskenteli Apu-lehdessä 30 vuotta. Hän kirjoitti yli 5 000 juttua ja tuli tunnetuksi eläytyvästä journalismista — hän testasi savusukellusta, lensi Hawk-suihkuharjoituskoneessa, opetteli ajamaan panssarivaunua ja vietti yön pahvilaatikossa Pietarin katulasten kanssa.
Hänen uransa päättyi äkillisesti vuonna 2020 A-Lehtien yt-neuvotteluissa. Irtisanominen tuli sähköpostilla ja oli järkytys.
Hietamies Me Naisille:
“Annoin kaikkeni tälle työlle, ja sitten en ollut mitään.”
Viime kuukausina hän on tehnyt hiljaisen paluun journalismiin kirjoittamalla lyhyitä kolumneja ja esseitä Apu-lehden verkkosivuille — hänen ensimmäinen journalistinen työnsä viiteen vuoteen.
Terveyskriisi
Kesäkuussa 2024 poikansa valmistujaisjuhlissa Hietamies romahti puutarhassaan ja menetti tajuntansa.
Hän muistaa vain kaatumisensa perunapellolle ja sen, että heräsi viikkoja myöhemmin Meilahden sairaalassa.
Lääkärit löysivät useita takaverenkierron aivoinfarkteja ja kaksi kasvaintyyppistä muodostumaa hänen sydämestään.
Yksi irronnut kappale oli kulkeutunut aivoihin ja aiheuttanut infarktit.
Hänelle tehtiin yli kahdeksan tunnin avosydänleikkaus. Herättyään hän ei pystynyt kävelemään, puhumaan tai syömään.
Hänen muistinsa oli kadonnut kolmeksi viikoksi.
Hietamies haastattelussa:
“Heräsin ilman puhetta ja ilman kykyä kävellä. Minun piti opetella kaikki uudelleen. Jopa lasagnereseptini oli kadonnut.”
Toipuminen vaati intensiivistä puhe-, fysio- ja toimintaterapiaa.
Vuoden kuluttua hän on saanut lähes täyden liikuntakyvyn takaisin ja on aloittanut uudelleen uimisen kahdesti viikossa — asia, jonka hän sanoo palauttaneen voimaa ja itsevarmuutta.
Arki nyt
Hietamies kuvaa elävänsä rauhallista ja harkittua arkea Mellunmäessä. Hän ulkoiluttaa koiraansa naapureiden kanssa, hoitaa puutarhaa ja noudattaa jäsenneltyä päivärytmiä.
Hän väsyy yhä helposti, mutta ystävien mukaan hänen huumorinsa ja lämpönsä ovat palanneet.
Hän välttää suuria ihmisjoukkoja, koska stressi voi vaikuttaa hänen tasapainoinsa ja ääneensä.
Kotona hän on palannut kevyen luovan työn pariin. Hän antaa ajoittain haastatteluja ja puhuu julkisissa tilaisuuksissa selviytymisestä, luovuudesta ja elämästä vakavan sairauden jälkeen.
Helsingin Kirjamessuilla lokakuussa 2025 hänen puheensa sai yleisön nousemaan seisomaan.
Hietamies Hyvä Terveys -lehdessä:
“Olen onnellinen pienistä asioista, jotka voin tehdä itse: koiran ulkoiluttamisesta, kahvikupista ja siitä, että osaan taas laittaa pussilakanan paikoilleen.”
Viimeisimmässä radiohaastattelussa hän kuvasi muutostaan lauseella, joka on levinnyt laajasti.
Hietamies radiohaastattelussa:
“Sydämeni ja aivoni hajosivat — mutta molemmat oppivat uudelleen kertomaan tarinoita.”
Hän toivoo voivansa jatkaa kirjoittamista.
Uuden itsenäisen romaanin varhaiset luonnokset merkitsevät hänen luovan elämänsä uutta vaihetta samalla kun hän vahvistuu päivä päivältä aviomiehensä Alanin ja poikansa Christopherin rinnalla Mellunmäessä.
