Tampere, Suomi – 14. heinäkuuta 1972 Suomi menetti yhden rakastetuimmista äänistään. Olavi Virta, joka tunnettiin koko maassa nimellä Tangokuningas – suomalaisen tangon kuningas – kuoli 57-vuotiaana pienessä lesken vierashuoneessa Pispalassa, Tampereella.
Hänen poismenonsa järkytti monia, mutta hänen läheisilleen se oli pitkän ja kivuliaan taistelun loppu terveyden heikkenemistä ja henkilökohtaisia vaikeuksia vastaan.
Tähtenä alamäessä
1960-luvun alussa Virtan terveys oli alkanut murentua. Kerran sodanjälkeisen Suomen ylpeys kamppaili tuolloin alkoholismia ja sairauksia vastaan, jotka hitaasti tuhosivat hänen kehonsa. Hänen tyttärensä Ilse Hammar kertoi muistelmissaan Isäni Olavi Virta – Perhe-elämää kuningansaan varjossa, että perhe seurasi usein avuttomana, kun hän joi itsensä uuvuksiin esiintymisten jälkeen.
”Hän sanoi meille monta kertaa, että alkoholi oli ainoa tapa paeta hiljaisuutta konsertin jälkeen”,
Ilse muisteli haastattelussa Helsingin Sanomille vuonna 2018.
Vuosien raskas juominen johti maksakirroosiin ja aikuisiän diabetekseen. Vuonna 1962 Virta sai ensimmäisen aivohalvauksensa. Hänen kerran voimakas esiintymisensä lavalla hiipui, ja hänen julkinen kuvansa alkoi murentua Ilomantsin skandaalin jälkeen, jossa sanomalehdet syyttivät häntä liiallisesta humalasta esiintymisen aikana. Vaikka todistajat puolustivat häntä myöhemmin, vahinko oli jo tapahtunut.
Yksinäinen vierashuone Pispalassa
Avioeronsa jälkeen Irenestä vuonna 1959 ja vuosien talousvaikeuksien jälkeen Virta muutti Tampereelle. Siellä leski nimeltä Hulda Simula tarjosi hänelle huoneen vaatimattomassa kodissaan ja hoiti häntä hänen viimeisinä vuosinaan. Hulda kertoi myöhemmin Ylen haastattelussa vuonna 1972:
”Ola lauloi yhä kauniisti, vaikka hän tuskin pystyi puhumaan. Hän sanoi aina, että ääntä ei kukaan voi ottaa häneltä pois.”
Mutta hänen terveytensä jatkoi heikkenemistään. Diabeteksen kohtaukset ja toistuvat hepatiitit heikensivät häntä entisestään. Hän ei enää pystynyt esiintymään, ja ystävät, jotka olivat ennen täyttäneet hänen kotinsa, alkoivat kadota. Viimeisinä viikkoina lähteet kertoivat, että Virta oli saanut ensimmäisen taiteilijaeläkkeensä maksun – hetken tunnustusta, joka valitettavasti tuli liian myöhään.
Aamu 14. heinäkuuta 1972
Tuona perjantaiaamuna Hulda toi hänelle lautasellisen puuroa. Hänen mukaansa, kuten hän myöhemmin kertoi toimittaja Matti Heinivaholle, Virta katsoi häntä rauhallisesti ja sanoi: ”Olen hyvin väsynyt… Hulda, minä kuolen nyt.” Hetkeä myöhemmin, kun Hulda palasi huoneeseen, hän oli menehtynyt rauhallisesti.
Jotkut raportit kertoivat myös, että ennen lopulliseen koomaan vaipumistaan Virta oli pudonnut vuoteestaan ja saanut iskun päähänsä, mikä heikensi hänen jo ennestään haurasta kuntoaan.
Lääkärit vahvistivat, että aivohalvaus oli välitön kuolinsyy, mutta hänen kehonsa oli jo ennestään heikentynyt vuosien alkoholismista, maksakirroosista ja diabeteksesta. Ne, jotka tunsivat hänet läheltä, tiesivät, että nämä pitkäaikaiset sairaudet olivat hiljaa valmistelleet hänen viimeiset hetkensä.
Muisto elää
Vaikka hänen viimeiset vuotensa olivat täynnä sairautta ja vaikeuksia, Olavi Virtan musiikki elää yhä. Hänen levynsä soivat edelleen Suomen radiossa, ja hänen hautansa Helsingin Hietaniemen hautausmaalla on muodostunut hiljaisen muistelun paikaksi.
Vuonna 2025 Tampere ilmoitti suunnittelevansa hänen mukaansa nimettävää puistoa Pispalaan, kaupunginosaan, jossa hän vietti viimeiset päivänsä.
Virta sanoi kerran Ylen haastattelussa vain kuukausia ennen kuolemaansa: ”Jos menetän lauluni, minä kuolen. Laulu on itse elämä.”
Tuona heinäkuun aamuna vuonna 1972 Suomi menetti rakkaan laulajansa, mutta hänen äänensä säilyy – ajan koskemattomana ja ikuisesti osa maan sielua.
