Matti Nykänen, syntynyt 17. heinäkuuta 1963 Jyväskylässä, Suomessa, oli mäkihypyn ilmiö, jonka nimi tuli tunnetuksi paljon kotimaata laajemmalle.
Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen menestyneimmistä mäkihyppääjistä, neljän olympiakullan, yhden hopean ja lukemattomien ennätysten voittajana.
Nykänen kuoli 4. helmikuuta 2019 Lappeenrannassa 55-vuotiaana äkilliseen sairauteen, joka johtui haimatulehduksen ja keuhkokuumeen aiheuttamista komplikaatioista, jättäen jälkeensä sekä ennätyksiä rikkoneen urheiluperinnön että elämänkerran täynnä ylä- ja alamäkiä.
Urheilija, joka muutti mäkihypyn
Nykäsen ura lähti nousuun 1980-luvun alussa. Hän voitti nuorten maailmanmestaruuden vuonna 1981 Schonachissa ja alkoi pian hallita maailmancupia.
Vuosien 1981 ja 1991 välillä hän saavutti 46 maailmancupin osakilpailuvoittoa, 76 palkintosijaa ja voitti maailmancupin kokonaiskilpailun neljä kertaa (1983, 1985, 1986, 1988). Hän voitti myös Keski-Euroopan mäkiviikon kahdesti (1983 ja 1988) ja nappasi viisi maailmanmestaruuskultaa.
Sarajevon talviolympialaisissa 1984 Nykänen voitti kultaa suurelta mäeltä ja hopeaa normaalilta mäeltä.
Neljä vuotta myöhemmin Calgaryn kisoissa 1988 hänestä tuli legenda voittamalla kolme kultamitalia normaalilta mäeltä, suurelta mäeltä ja joukkuekilpailusta – saavutus, johon harva on yltänyt talviolympiahistoriassa. Hänen tekninen taituruutensa ja peloton tyylinsä tekivät hänestä yleisön suosikin ympäri maailman.
Nykänen teki myös historiaa lentomäessä. 15. maaliskuuta 1985 Planicassa hän hyppäsi henkilökohtaisen parhaansa ja maailmanennätyksen 191 metriä, matkan joka ihastutti faneja ja jäi lajin merkkipaaluksi.
Vuonna 1987 hänelle myönnettiin Holmenkollenin mitali, yksi mäkihypyn arvostetuimmista palkinnoista.
Kuten Nykänen kerran sanoi eräässä haastattelussa, joka julkaistiin myöhemmin hänen elämäkerrassaan: ”Ainoa mitä halusin, oli hypätä ja hypätä, ja hypätä uudelleen.”
Mäkien ulkopuolella
Lopetettuaan kilpauransa vuonna 1991 Nykänen siirtyi viihteen pariin. Hän julkaisi useita albumeja, kuten Yllätysten yö (1992), Samurai (1993) ja Ehkä otin, ehkä en (2006). Hänen singleistään kuten ”Elämä on laiffii” ja ”Voitosta voittoon” tuli osa suomalaista populaarikulttuuria.
Haastatteluissa hän jakoi mielellään omia sanontojaan, kuten ”Jokainen tsäänssi on mahdollisuus”, joita fanit siteeraavat yhä tänäkin päivänä.
Taloudellisesti vaikeina aikoina 1990-luvun lopulla Nykänen työskenteli jopa hetken strippaajana pikkukaupungin ravintolassa, mikä nousi otsikoihin mutta osoitti myös hänen valmiutensa yrittää mitä tahansa pärjätäkseen.
Myöhemmin hän juonsi kepeän kokkausohjelman nimeltä Mattihan se sopan keitti, tuoden yleisölle oman viehätysvoimansa ja huumorinsa.
Yksityiselämä usein otsikoissa
Matti Nykäsen yksityiselämä oli yhtä tapahtumarikas kuin hänen urheiluuransa. Hän meni naimisiin kuusi kertaa:
- Tiina Hassinen (1986–1988) – heillä oli yksi poika.
- Pia Hynninen (1989–1991) – heillä oli yksi tytär.
- Sari Paanala (1996–1998) – tämän avioliiton aikana hän otti jopa vaimonsa sukunimen.
- Mervi Tapola (2001–2003, uudelleen 2004–2010) – heidän myrskyisä suhteensa oli laajasti esillä ja sisälsi useita julkisia välikohtauksia.
- Pia Talonpoika (2014–2019) – hänen viimeinen vaimonsa, joka pysyi hänen rinnallaan hänen kuolemaansa asti.
Hän oli kolmen lapsen isä — pojalle, tyttärelle ja yhdelle lapselle avioliiton ulkopuolella. Hänen sisarensa Marita Nykänen puhui hänestä lämpimästi myöhemmissä haastatteluissa, kun taas hänen vanhempansa Ensio ja Hilkka olivat kuolleet aiemmin ja elivät erillään hänestä hänen aikuiselämänsä aikana.
Taistelua kuuluisuuden takana
Nykäsen elämä urheilun ulkopuolella oli täynnä kamppailua alkoholin ja väkivallan kanssa. Vuonna 2004 hänet tuomittiin 26 kuukaudeksi vankilaan pahoinpitelyn jälkeen. Vuonna 2009 hän sai uuden tuomion vaimonsa loukkaamisesta. Silti monet suomalaiset näkivät hänet edelleen sankarina. Kuten eräs suomalainen toimittaja, Janne Oivio, totesi:
”Tämä on ihminen, jota lapsena ihailit, joten toivot että hän löytäisi rauhan.”
Suurempi kuin elämä
Vuonna 2015 Nykänen palkittiin elämäntyöstään Suomen Urheilugaalassa, seisoen ylpeänä 42 mitalinsa edessä, jotka ovat nyt esillä Suomen Urheilumuseossa. Vaikka hänen elämänsä ajoittain ajautui kaaokseen, hänen konserttinsa ja julkiset esiintymisensä vetivät usein yleisöä, joka arvosti hänen rehellisyyttään ja huumoriaan.
Kun hän kuoli helmikuussa 2019 haimatulehduksen ja keuhkokuumeen aiheuttamiin komplikaatioihin, kunnianosoituksia virtasi ympäri maailman. Mäkihyppääjäkollegat muistivat hänen poikkeuksellisen tekniikkansa, ja fanit jakoivat hänen kuuluisia lauseitaan ja kappaleitaan.
”Huominen on aina tulevaisuutta,” Nykänen sanoi kerran hymyillen — lause, joka täydellisesti kuvaa hänen kestävää henkeään.
Matti Nykäsen elämä oli sekoitus huikeita huippuja ja sydäntä särkeviä alamäkiä, mutta ennen kaikkea hän pysyy suomalaisen urheilun suuruuden symbolina ja miehenä, jonka sanat, musiikki ja hypyt elävät ikuisesti.
