Laulaja ja näyttelijä Nina Tapion vanhemmat ovat hänen äitinsä, laulaja Irma Tapio, ja hänen isänsä, pappi Markku Tapio. Molemmat muovasivat hänen elämäänsä jo varhaisesta lapsuudesta lähtien, ja Nina on yhä lämpimissä väleissä heidän kanssaan.
Hän jakaa usein musiikkiin liittyviä asioita äitinsä kanssa ja käytännön asioita isänsä kanssa. Nykyään he elävät omaa rauhallista elämäänsä, ja Nina käy edelleen heidän luonaan ja viettää aikaa heidän kanssaan aina kun mahdollista.
Ninan äiti Irma syntyi Torniossa vuonna 1946 ja aloitti laulamisen jo lapsena. Hänen isänsä oli harrastelijamuusikko, joka soitti harmonikkaa, ja Irma esiintyi lapsena radion Markus-sedän ohjelmassa. Myöhemmin hän lauloi ryhmissä kuten Pirkan Neidot ja nousi pian yhdeksi suomalaisen popin tutuimmista taustalauluäänistä.
Hänen arvellaan laulaneen yli kahdella tuhannella äänitteellä taustalaulajana. Irma esiintyi myös Euroviisuissa, ensin Fredin kanssa vuonna 1976 ja sitten Seija Simolan kanssa vuonna 1978. Hän yhdisti laulajanuransa fysioterapeutin ja kiinteistönvälittäjän töihin, mutta piti aina musiikin keskiössä elämässään.
Nina on usein kertonut haastatteluissa, että hän oppi äidiltään paitsi tekemään kaiken työn hyvin myös kohtelemaan ihmisiä ystävällisyydellä ja tasa-arvoisesti.
Nina sanoi kerran:
“Minä olen voinut jakaa äitini kanssa musiikkiin liittyviä asioita, ja hän on aina ollut valmis kuuntelemaan.”
Irma on myös itse puhunut tyttärestään.
Irma sanoi:
“Nina on lämmin ja iloinen energiapakkaus, joka pystyy hallitsemaan arkea unohtamatta perhettä, työtä tai ystäviä.”
Irma sai vakavan sydäninfarktin tammikuussa 1996 juuri silloin, kun Nina valmistautui häihinsä. Sairaala aluksi vähätteli hänen oireitaan luullen niiden johtuvan vaihdevuosista, mutta myöhemmin tehdyssä tutkimuksessa paljastui viisi tukosta sydämessä.
Hän pääsi tyttärensä häihin ennen suurta leikkausta, joka tehtiin syksyllä. Nina on kuvaillut, kuinka vaikeaa oli nähdä oma äiti heikkona leikkauksen jälkeen, ja hän oli se, joka ensimmäisenä lähti Irman kanssa ulos kävelylle. Vuosia myöhemmin Irmalle asetettiin sydämentahdistin, mutta hän on jatkanut aktiivista elämää musiikin, puutarhanhoidon ja matkustelun parissa.
Ninan isä Markku omisti elämänsä kirkolle. Hän työskenteli pappina Helsingin seurakunnan nuorten parissa ja palveli myöhemmin 1970-luvulla Lontoon merimieskirkossa. Viiden vuoden ajan koko perhe asui kirkon yläkerrassa Lontoon slummialueella.
Vanhempien auttaessa merimiehiä ja nuoria Nina tienasi karkkirahoja myymällä piirustuksia ja esiintyi voimisteluesityksillä merimiehille. He antoivat hänelle lempinimen “Silakka”. Haastattelussa hän muisteli, että ympäristö opetti häntä arvostamaan monimuotoisuutta ja myötätuntoa jo pienestä pitäen.
Nina sanoi:
“Opin vanhemmiltani myötätuntoisen asenteen muita kohtaan; auta aina jos voit.”
Varhaisempina vuosina perhe asui myös Helsingin ulkopuolella Mustasaaressa, jossa seurakunta tarjosi turvapaikan nuorille aikana, jolloin Helsingissä kamppailtiin jengien ja huumeiden kanssa. Saarella nuoret kutsuivat hänen vanhempiaan etunimillä Imma ja Markus, ja Nina omaksui saman tavan.
Ninan vanhemmat erosivat 1980-luvun lopulla Ninan ollessa teini-ikäinen. Hänen vanhempi veljensä oli jo muuttanut pois kotoa, ja Nina asui eron jälkeen pääosin äitinsä kanssa. Hän on kertonut sen tehneen hänestä itsenäisemmän aiemmin, mutta pysyneensä läheisissä väleissä molempiin vanhempiinsa. Hän on myös painottanut, ettei hänen koskaan tarvinnut valita puolensa välillä. Hänen isänsä on jatkanut vakaana käytännön tukena.
Nina sanoi perhehaastattelussa:
“Isäni on auttanut remonttien kanssa, ja olen voinut jakaa äitini kanssa musiikkiin liittyviä asioita.”
Sekä Irma että Markku ovat vaikuttaneet Ninan elämään eri tavoin: hänen äitinsä antoi hänelle musiikin ja hänen isänsä uskon ja arjen vakauden. Vielä nykyäänkin Nina matkustaa mielellään äitinsä kanssa Lontooseen, käy konserteissa ja musikaaleissa ja vaalii sitä myötätuntoista maailmankuvaa, jonka oppi isältään. He eivät enää asu yhdessä, mutta säilyttävät hyvin läheisen siteen, ja Nina on sanonut vanhempiensa tuen kantaneen häntä elämän jokaisessa vaiheessa.