Sita Salmisen vanhemmat ovat suomalainen isä ja thaimaalainen äiti, jolla on kiinalaiset juuret. Hänen äitinsä syntyi Chonburissa Thaimaassa, kun taas hänen isänsä on suomalainen ja on aina pitänyt elämänsä yksityisenä. Nykyään Sita ylläpitää yhä lämmintä suhdetta molempiin.
Hän vierailee usein äitinsä luona Thaimaassa ja on kertonut, kuinka hän kasvoi pääosin isänsä kanssa Rovaniemellä sen jälkeen, kun hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan hyvin nuori.
Sitan äidillä oli lapsuus täynnä tarinoita mangopuihin kiipeämisestä Chonburissa. Hänen oma isänsä ryhtyi munkiksi, mikä tarkoitti, että Sitan äidin äiti jäi yksin kasvattamaan lapset, mikä muokkasi hänen vahvuuttaan ja itsenäisyyttään jo varhaisessa vaiheessa. Myöhemmin hän opiskeli matkailu- ja hotellialaa ennen kuin tapasi suomalaisen opiskelijan, josta tuli Sitan isä. Vuosien kirjeenvaihdon jälkeen hän muutti Suomeen ollakseen tämän kanssa.
Pari meni naimisiin, ja pian Sita syntyi. Hän sai nimen, joka on sama kuin thaimaalaisessa sadussa esiintyvällä prinsessalla. Muutettuaan Suomeen Sitan äiti kaipasi usein kotimaataan. Elämä Suomessa oli kylmää, metsien ympäröimää ja työnsaanti vaikeaa.
”Äidilläni ei ollut täällä turvaverkkoa. Oli vaikea saada töitä,” Sita on kertonut haastattelussa.
Vanhempien avioliitto ei kestänyt pitkään, ja he erosivat ennen kuin Sita aloitti koulun. Hän jäi asumaan isänsä luo Rovaniemelle ja varttui myöhemmin yhdessä äitipuolen ja nuoremman siskon kanssa. Sita on kuvaillut molempia vanhempiaan rakastaviksi, mutta on puhunut myös kodin epävakaista hetkistä. Podcastissaan SITA hän avasi lapsuuden kokemuksia, jotka vaikuttivat myöhempiin mielenterveyden ongelmiin.
”Hän on ihana vanhempi ja haluan painottaa, kuinka paljon hän on rakastanut minua. Ihminen voi olla niin ihana, rakastava, välittävä ja samalla täysin kykenemätön tukemaan itseään, kun omat traumat aktivoituvat,” Sita sanoi toisesta vanhemmastaan.
Lapsena Sita oppi ensin thain kielen kotona. Hänen äitinsä opetti kieltä myös suomalaiselle isälle, jotta he kaikki pystyivät puhumaan yhdessä. Myöhemmin suomi tuli jokapäiväiseksi kieleksi, mutta thai säilyi yksityisenä kielenä, jota hän käyttää vain äitinsä kanssa.
”On hauskaa, että opin ensin thain ja sitten suomen. Puhuimme kotona thaita, koska äitini oli opettanut kielen isälleni,” Sita kertoi vuonna 2020 julkaistussa artikkelissa.
Hän on myös selittänyt, että puhuu nykyään thaita vain äitinsä kanssa eikä hänellä ole thaimaalaisia ystäviä Suomessa.
Sita on usein kertonut, kuinka ylpeä hänen äitinsä oli juuristaan, ja tuo ylpeys siirtyi myös häneen. ”Äitini on osannut tarkastella kriittisesti sukupuolirooleja,” hän sanoi, korostaen kuinka äidin ajattelutapa antoi hänelle rohkeutta. Toisessa haastattelussa hän muisteli:
”Joskus päiväkodissa lapsi kutsui minua mustalaiseksi, kun hän ei ehkä tiennyt, miten muuten ilmaista erilaisuuttani.”
Nämä pienet tapaukset eivät horjuttaneet hänen itsetuntoaan, sillä äiti osoitti aina ylpeyttä omasta taustastaan.
Kulttuuriset juuret ovat olleet tärkeitä Sitan identiteetin muovaamisessa. Instagramissa hän on kertonut, että vaikka hän usein kuvailee itseään puoliksi thaiksi, hän on geneettisesti myös puoliksi kiinalainen, sillä hänen äitinsä isovanhemmat muuttivat Kiinasta Thaimaahan työn perässä. Hän on kirjoittanut, kuinka tämä puoli perheestä vaikutti perinteisiin, arvoihin ja jopa siihen, miten sukulaisia puhutellaan.
Elämä isän kanssa Rovaniemellä oli Sitan mukaan ”ihan tavallista suomalaista elämää” vaikka kotona nautittiin myös thaimaalaisesta ruoasta ja musiikista. Silti hän ei ole peitellyt, että mukana oli myös kipeitä hetkiä. Podcastissaan hän muisteli vanhempien riitoja ennen eroa.
Hän on kertonut tunteneensa joskus, että hänen täytyi lapsena tukea tunne-elämältään epävakaata vanhempaa. Hän muisti myös todistaneensa jännitteisiä tilanteita, kuten huutoa ja jopa rikottuja hääkuvia riitojen keskellä. Nämä lapsuuden kokemukset jättivät jälkiä, jotka näkyivät myöhemmin teini-iässä syömishäiriönä ja ahdistuksena.
Sita ei ole syyttänyt vanhempiaan, mutta on selittänyt, kuinka vaikeudet muovasivat häntä. Terapiassa hän on käsitellyt näitä muistoja.
”Pikku-Sita, joka oli liian monta kertaa liian nuorena liian turvattomissa tilanteissa. Joka kantoi vanhemman huolia harteillaan. Joka oppi tunnistamaan ailahtelevan aikuisen mielialat ja syyttämään itseään romahduksista,” hän kirjoitti kerran vuoden 2022 terapiakerran jälkeen.
Äidin mangopuu-tarinat inspiroivat myös Sitan omaa lapsuuden unelmaa ryhtyä kirjailijaksi. Hän on kertonut halunneensa olla kirjailija jo pienestä asti, ja myöhemmin hän toteutti unelmansa julkaisemalla eroottisen novellikokoelman Lupa vuonna 2019. Tarinankerronnasta tuli hänen keinonsa välittää rohkeutta, mielikuvitusta ja sitkeyttä, jotka kumpusivat hänen vanhempiensa hyvin erilaisista maailmoista.
Vaikeuksista huolimatta Sita on aina korostanut saamaansa rakkautta molemmilta vanhemmilta. Hän pitää yhä läheistä yhteyttä isäänsä, joka pysyy yksityisenä ja tuntemattomana yleisölle, ja tekee matkoja Thaimaahan äitinsä luo.
Vuonna 2024 ja 2025 hän jakoi kuvia ja videoita vierailuistaan siellä, osoittaen kuinka tärkeä hänen äitinsä ja perintönsä edelleen ovat hänen elämässään. Ja vaikka hän on rakentanut oman kotinsa Helsinkiin, Sita on kertonut vierailevansa ja yöpyvänsä usein vanhempiensa luona, kun hän haluaa palata juurilleen.
